maanantai 2. helmikuuta 2015

Fiiliksiä

Lohtua hakemassa

Päivittäin ollaan käyty Jooan haudalla, itsellä on pari päivää jäänyt välistä, kun olin laskettelemassa Vuokatissa, mutta Koo on käynyt jokapäivä. Siellä käydessä tulee aina vähän parempi fiilis, kun tietää, että Jooaa ei ainakaan satu, eikä joudu oleen yksin, kun on Mika-eno samassa haudassa kaverina.

" Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa "



Useinmiten päivän aikana fiilikset heittää laidasta laitaa, tosi pienen ajan sisällä, mutta onneksi meillä on vielä toisemme vierellä. Mä en ainakaan pärjäisi tästä eteenpäin, jos mulla ei olis Koota. Sen oikeestaan huomas heti, kun oli kaks yötä pois kotoo. Olin viikonloppuna laskettelemassa Vuokatis, välillä sai ajatukset arjesta ihan hyvin pois, mutta sitten välillä huomas mäessä, ettei ajattele mitään muuta, kuin Jooaa.Toisaalta oli tosi hyvä, että lähti rinteeseen 600km pois Tampereelta tuulettuun, mutta sitten taas mietti onko se sittenkää kovin hyvin idea, kun Vuokatti niin kaukana. Tuli sitä kuitenki vietettyä kaverin kanssa rinteissä hyviä hetkiä ja oli tosi mukava päästä lasketteleen, varmasti oli talven ekat ja vikat laskut. Rinteet oli vuokatissa tosi jees kunnossa, ei ollut mitään valittamista. Ehkä tästäkin surusta selviäis vielä vähän paremmin, jos olis samanlainen luonne, kun Aalla. Tästä linkistä voi kuunnella millainen sälli kysees Aleksi Kirjonen feat. Markus Ekman - AK93 Cover
Kiitos reissusta!

Lähipäivien aikana Fiidi.fi sivusta tulee olemaan juttua kohtukuolemista, julkaisun jälkeen uutta postausta sitten kehiin. Kiitos vielä kaikille lukijoille ja kommentoijille, sähköpostiin koitan mahdollisimman paljon vastailla, niitä tullut aikapaljon. Enpä olisi heti uskonut, että muutaman viikon aikana blogia olisi avattu yli 100 000 kertaa, KIITOS.

Meidän matkaa voit seurailla instagramista @faijannurkka ja @Kartsqw
Facebookista löydät meidät tästä

2 kommenttia:

  1. "Tämä ikävä on sellainen,
    että tälläistä kokenut ole en.
    Se on syvä ja jotenkin lopullinen.
    Se painaa ja sattuu ja puristaa,
    mutta kenties joskus on helpompaa..."

    VastaaPoista
  2. Itku painaa silmiä ja sumentaa katseen, kun luen tarinaanne. Olette nuorempia kuin omat lapseni ja myötäelän tapahtunutta isovanhemman näkökulmasta. Tällaista ei haluaisi omalle lapselleen ja voin vain kuvitella, kuinka paljon tämä koskettaa koko perhepiiriä. Ajatus siitä, että pieni poikanne on ikään kuin enonsa kainalossa, on samalla sekä lohdullinen että riipaiseva. Toivon teille kaikkea hyvää <3 .

    VastaaPoista