Meidän esikois tyttö kuoli myös kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. En toivoisi kenenkään joutuvan synnyttämään kuollutta lasta. Mutta elämä jatkuu muistot pysyy aina. Suru ei häviä mutta jää taka alalle pikku hiljaa. Siitä on pari vuotta nyt ja lähes tulkoon joka päivä on mielessä mutta ei enää niin pahalla tavalla. Uutta pienoismalli ei meillä ole vielä yritetty mutta ehkä jonain päivänä on sen aika. Voimia , tiedän mitä käytte läpi.
Voimia teille molemmille suuren surun keskellä! Minulla ei ole kokemusta lapsen menetyksestä, mutta vanhempani menettivät esikoisensa kuukauden ikäisenä, siskoni syntyi 4.1.1973. Aikaa on siis kulunut jo tovi, mutta huomaan vieläkin vanhemmistani kuinka he eivät ole unohtaneet pientä tytärtään, joka muutti taivaan kotiin aivan liian aikaisin. Bloginne etusivulla oleva kuva pysäytti minut todellakin, olen kuullut että isäni kantoi siskoni arkkua kainalossaan.
Minäkin menettänyt pienen tyttövauvan hyvin samalla tavalla kuin te. Halusin nopeasti raskaaksi uudestaan ja niin siinä kävikin. Nyt minulla on kolme lasta ja yksi enkelilapsi. Voimia ja valoa teille <3!
Esikoistyttömme kuoli 7-viikkoisena selittämättömästi, ns, kätkytkuoleman. Hän täyttäisi parin viikon päästä 7, ja menisi kouluun syksyllä. Suru ei lopu ikinä, vaikka ihana 5-vuotias tyttö pitää meidät virkeinä. Hän syntyi puolitoista vuotta esikoisen kuoleman jälkeen.
Ikuisesti meillä on ensimmäiselle tyttärellellemme paikka ja arpi sydämessämme, mutta elämän pitää jatkua. Tuleva esikoisemme tarvitsee meitä, eikä suruun saa jäädä asumaan.
Toi on kyllä aika vaiettu asia varsinkin meidän neuvolassa. Edes kysymällä ei oikein saanut mitään tietoa. Milloin kirjoitatte taas teidän kuulumisista tai jostain? Olisi kiva tietää miten teillä menee :)
Niin surullista. Paljon voimia teille! <3
VastaaPoistaMeidän esikois tyttö kuoli myös kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. En toivoisi kenenkään joutuvan synnyttämään kuollutta lasta. Mutta elämä jatkuu muistot pysyy aina. Suru ei häviä mutta jää taka alalle pikku hiljaa. Siitä on pari vuotta nyt ja lähes tulkoon joka päivä on mielessä mutta ei enää niin pahalla tavalla. Uutta pienoismalli ei meillä ole vielä yritetty mutta ehkä jonain päivänä on sen aika. Voimia , tiedän mitä käytte läpi.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaEi jäänyt pienokainen luoksenne. Taivaan isä tahtoi niin. Oli hänellä tehtävä Jooalle toinen. Vei polkunsa taivaaseen.
VastaaPoistaRest In Peace Jooa <3.
Paljon voimia teille Jooan äiti ja iska.
Kiitos ❤ meitä on valitettavasti todella paljon :(
VastaaPoistaVoimia teille molemmille suuren surun keskellä!
VastaaPoistaMinulla ei ole kokemusta lapsen menetyksestä, mutta vanhempani menettivät esikoisensa kuukauden ikäisenä, siskoni syntyi 4.1.1973. Aikaa on siis kulunut jo tovi, mutta huomaan vieläkin vanhemmistani kuinka he eivät ole unohtaneet pientä tytärtään, joka muutti taivaan kotiin aivan liian aikaisin. Bloginne etusivulla oleva kuva pysäytti minut todellakin, olen kuullut että isäni kantoi siskoni arkkua kainalossaan.
Voimia! Kyynelehdin blogia lukiessani. Toivon teille onnea elämäänne.
VastaaPoistaMinäkin menettänyt pienen tyttövauvan hyvin samalla tavalla kuin te. Halusin nopeasti raskaaksi uudestaan ja niin siinä kävikin. Nyt minulla on kolme lasta ja yksi enkelilapsi. Voimia ja valoa teille <3!
VastaaPoistaKiitos! Meillä on myös haaveena pikkuinen nyytti mahdollisimman nopeasti ❤
PoistaKyyneleet valu silmistä kun teidän blogia luki. Osanotot ja voimia teille <3
VastaaPoistaVoimia teille!
VastaaPoistaEsikoistyttömme kuoli 7-viikkoisena selittämättömästi, ns, kätkytkuoleman. Hän täyttäisi parin viikon päästä 7, ja menisi kouluun syksyllä. Suru ei lopu ikinä, vaikka ihana 5-vuotias tyttö pitää meidät virkeinä. Hän syntyi puolitoista vuotta esikoisen kuoleman jälkeen.
Ikuisesti meillä on ensimmäiselle tyttärellellemme paikka ja arpi sydämessämme, mutta elämän pitää jatkua. Tuleva esikoisemme tarvitsee meitä, eikä suruun saa jäädä asumaan.
Toi on kyllä aika vaiettu asia varsinkin meidän neuvolassa. Edes kysymällä ei oikein saanut mitään tietoa. Milloin kirjoitatte taas teidän kuulumisista tai jostain? Olisi kiva tietää miten teillä menee :)
VastaaPoistahttp://perheeseensyntyienkelipoika.blogspot.fi/2015/03/kun-ei-tieda-mita-ajatella.html?m=1
PoistaMuruset rakkaat! <3 Toivottavasti pian saadaan iloisia uutisia Jooan pikkusisaruksesta! <3
VastaaPoistaToivottavasti ❤
Poista