maanantai 26. tammikuuta 2015

Kun uni ei tuu

"Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

Vaikeimpia on yöt 

Kello on nyt 02:26, mieluummin heräisin Jooa itkuun ja ottaisin syliin, kun nyt valvoisin yöt miettien miks näin kävi. On vaikea käsittää miks näin kävi, ensin odottaa monta kuukautta, että sais pojan syliin. Sainkin pojan täydellisen pojan syliin, mutta vain muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen kaikista rakkain vietiin meiltä pois. Meillä on jäljellä sinusta vaan hyviä kultaisia muistoja, mutta kaikista eniten maailmassa toivon, että olisin päässyt näkemään sun läheltä kasvamisen ja lisäämään niitä hyviä muistoja. 

Loputon ikävä 

Nyt pikkuhiljaa, kun aikaa on vähän kulunut alkaa vasta ymmärtää kuinka on käynyt. Kaikki yöt menee miettiessä kysymystä miks näin kävi. Ollaan päivittäin käyty Jooan haudalla hiljentymässä, se toki nyt helpottaa omalla tavalla, mutta silti lisää tuskaa, kun tajuaa kuinka lopullista tää on. Jooa kulkee meidän matkassa sydämessä, mutta mieluummin kantaisin poikaa sylissä. Tänään oli taas niitä päiviä, että olis vaan halunnu jäädä sänkyyn makaa .nyt jos sattuu oleen hyvä hetki ja vähä hymyilyttää niin siitä 2 sekkaa tuntee pahaa oloa, että on hymyilly, nyt just tuntuu siltä että tuska ja suru ei helpota koskaan. 

❤️Iskä ja Äiti rakastaa sua❤️

Instagramissa @faijannurkka ja Koo @kartsqw

Sähköpostia voi laittaa poikaenkeli@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti